Kermaviilitaidetta

 

Kauheesti on vaivannu kun en oo Tipun antanu vielä mitään maalailla yms. Poika oli tohon ikään mennessä (1v2kk) kokeillu jo kaikennäköstä. Nokialla aina joskus järjestetään Tuttikansan taidejuttuja, maalausta kermaviiliväreillä. Jostain tommosesta mainoksesta sitten ajattelin, että voitas kotona kokeilla. Sopivasti sattu kaupasta silmään viimesellä päiväyksellä olevia kermaviilejä 2 prk/10snt ja kaapista elintarvikevärejä. 

Tapani mukaan taas liiottelin ja ostin 4 purkkia. Kakskin ois piisannu.Jos oikein tarkkaan miettii, niin ykskin purkki ois piisannu :D. Unohdin ne loput kaks ja tein sitten vähän lisää väriä kun muistin...vasemmanpuoleinen esittää oranssia...:P Lipsahti vähän ruusunpunaa liikaa. Äitelle pääsen ostaan uuden keltasen :P :D

  

Poika oli innoissaan mukana ja alotti heti sateenkaaren maalauksella. Tipulle väsättiin paniikkiessu muovikassista. Tipua ei sitten niin kiinnostanukkaan maalauspuuhat.

 

Tässä on jo istahdettu violetille lautasella.

 

Sormee oli kiva kastaa kermaviiliin, mutta paperiin sitä ei ollu kiva lääppiä...kamala huuto kun koitin, että ois kädenjälki tehty. Veikan esimerkkikään ei tällä kertaa kiinnostanu.

 

Jos joskus vielä maalataan kermaviileillä, niin ei tosiaan tartte kun pari väriä.Tipusta hauskinta oli kippojen kantaminen ja niiden viskominen. Kiviä olis kanssa ollu kiva niihin laittaa...ja ehkä se kylppäri ois ollu paras paikka...joka tapauksessa oli suihkun paikka taiteen teon jälkeen :D

 

Ei tämän vanhemmaksi

kun jo lapsuus kultautuu.

Muistan vain aurinkoiset

kesäaamut

kirkkautta

               laulua tulvillaan.

Jos joskus satoi

niin hopeasadetta.

-Maaria Leinonen-

Mökillä

Juhlittiin eilen Äiten valmistujaiset mökillä. Sateista oli eli pihalla ei pahemmin oltu, muutaman kuvan nappasin huussireissulla :D

 

Tein koko porukalta yhteisen kortin.

  

Onnittelumalja kohotettiin  Alkoholittomalla Vadelmakuohulla. Suosittelen!

Eskarin tädeille

Kaikki ei  tykkää että täditellään eli kyse on siis kiitoslahjuksista lastentarhanopettajille, lastenhoitajalle ja ohjaajalle.  Pojan viimenen eskaripäivä on tänään, eilen oli kevätjuhla. 
Yleensä suosin pääosin "häviäviä" lahjoja (syötävää, kynttilöitä, servettejä...), tällä kertaa otin riskin ja annettiin Äiten virkkaamat kesähatut kaikille. Laitoshuoltajille ja keittiön väelle namipurkit. Poika teki kaikille kortit. Runotteli taas itte ja osan kirjotti tietokoneella mallista ite. Meni paljon mukavammin niin, kun käsin kirjottaen. 

 

Runot tulee tässä (nimet muutettu):

Liisa kävelee

tipua näyttelee

Monesti hän hymyilee

ja eskareita halailee

Mari heräilee

lehmät hoitelee

Eskareille monet

neuvot jakelee

Amalia Amalia

eskareita tukee

sadut heille lukee

pihalle kiireesti

kaikki lapset pukee

Laila reippailee

kukat keräilee

eskareita auttelee

Fiilis kattoon nousee

marssi jatkuu vaan 

Aika villiä runoo tuli välillä, äitin oli ihan pakko sensuroida joitain pätkiä :D :D

Terveisiä Saimaalta

Olin la-su melontaretkellä norppia bongaamassa Saimaalla. Lähtö oli Oravista ja kansallispuistomaisemissa melottiin. Oli tosi huonoo tuuria, yhtään norppaa ei meidän porukka nähny. Meitä oli yhteensä ehkä n. 30 ja toisesta porukasta kaks oli nähny norpan uimassa. Kelin puolesta olis pitäny nähdä, mutta ei. Metsähallitus alko merkkaan norppia viime viikolla, niin luultavasti sen takia pysyvät piilommassa.

Retki oli tarkotettu myös alottelijoille, aikasempaa kokemusta ei tarvinnu olla....Melottiin sitten 20 km ja täytyy sanoo, etä siinä oli mulle 20 km liikaa.Pidin peräpäätä (siellä oli useita kokeneita melojia) koko ajan, kaikki keskittyminen meni siihen, että sai sen höskän kulkeen oikeeseen suuntaan ja ylipäätään eteenpäin. Eli jos siellä nyt norppia ois näkyvillä ollu, tuskin olisin niitä edes nähny :P. Muutaman hätäsen kuvan sain nappastua, maisemat oli tosi hienot, mutta eipä se valokuvauskaan oikeen sujunu kun piti tosiaan koittaa pysyä muiden perässä. Niin ja pystyssä...

 

Perässä tullaan :D

 

Kun oltiin perillä yöpymissaaressa vannoin että poltan sen vehkeen... Päätin jo matkalla, etten todellakaan melo seuraavana päivänä  kuutta kilsaa takasin lähtöpaikkaan vaan meen venekyydillä :P

Kajakista kun nousin, niin oli koko kroppa tulessa.

  

No, buranan, saunan ja tosi hyvän muikkuillallisen (syötiin päreiltä) jälkeen mieli oli paaaljon parempi. Ja varsinkin kun tiesi, ettei tartte enää ikinä meloo :D. Olin sen verran kipiä illalla, etten  jaksanu valokuvata siellä saaressa mitään, onneks saan kaverilta kuvia.

 

Tämmösellä sudin meneen...

Oltiin siellä saaressa yötä ja seuraavana aamuna biologi piti meille norppaluennon.

Menin sitten tosiaan venekyydillä takas ja kävin valokuvaamassa mm. voikukkia :D kun odottelin kavereita, jotka melo takasinkin.

Tänä aamuna huomasin, että mun naama on palanu, nenä kesii tosi komeesti :D

Vähän jo suunniteltiin, että jos ens vuonna mentäs veneellä norpparetkelle, sen verran jäi kaiveleen kun ei yhtäkään nähty.

Omenapuuthan on melkein kukassa!

Miten lie näin huomaamatta ja äkkiä nupulle menny :-O

 

Sehän tarkottaa myös sitä, että Keiju on heränny talviunilta ja on pessy mekkonsa! Polkupyöränsä on kanssa kaivanu esille ja pistäny linnuille pöntön. Omaa mökkiään ei toistaseks ainakaan vielä meidän omppupuuhun rakentanu...sen rakentaminen eli kunnostaminen on harkinnassa. Viime kesän se lepäs tallissa ja saattaa olla, että vielä tämänkin kesän...

  

Uskollisesti myös kylpyamme laitetaan Keijulle,  orvokin taas pistän...siks en sitä nyt vaivautunu peseen kun multaan menee joka tapauksessa.

  

Ammeen läheltä löyty ketunleipää! En oo aiemmin huomannu. Poika pisteli kyllä osan jo poskeensa.Liekö edes jääny mitään jäljellä, ei niin kovin isosti ollu.

 

Tää on yks toinen Keiju, asuu kukkapuskissa.

 

Tipu viihtyy loistavasti hiekkalaatikolla. Otettiin se parvekkeen aurinkovarjo ja nappastiin varresta puolet pois. Nyt voi huoletta istua hiekkakakkuja tekemässä (hajottamassa :D) vaikka kuinka pitkään.

 

Vähähiilihydraattisempi "jätski"

 

Lämpiminä päivinä tässä muu perhe on vedelly jätskipuikon tai pari per päivä. Itte oon jättäny väliin, mutta ois kieltämättä mukava jotain kylmää kanssa herkutella muitten kanssa. Jossain eskimopuikossa ei nyt ihan kauheesti oo hiilareita, mutta siinä on kuitenkin sokeria, joka tekee mulle sitten makeenhimoo ja naposteluntarvetta, joten mieluummin en syö. Kattelin karppipalstallakin, että oisko jotain helppoo ilman konetta tehtävää jätskireseptiä, muttei mitään sopivaa iskeny silmään. 

Lidlin kreikkalaisessa jugurtissa on hiilareita 2.8/100g, sitä siis ja maustoin O´light metsämansikka-tiivisteellä (hiilareita 0). Pistin tiivistettä paljon reilummin mitä tavallisesti kun syön jugurtin kanssa. Ajattelin että haihtuu taas johkin. Ja niin teki. Ei kuitenkaan mua haitannu, koska suu on vissiin jo tottunu ei-niin makeaan ja ehkä vähän happamaankin. Pakkasessa annoin olla reilu pari tuntia. Olis kannattanu sekotella, ei ehkä ois ollu niin hileistä tai tiivistehän siinä varmaan hileiks meni. Vähempikin aika ois piisannu. Nyt oli päältä aika kovaa, sisältä paikka paikoin suht pehmeetä. Myöskään noin isoo satsia ei olis tarvinnu. Pakastin toisessa jugurttipöntössä ton. Se ei myöskään oo hyvä, että tota ei mun mielestä oikein voi tehdä pakastimeen valmiiks, vaan aina pitää noin kahta tuntia ennen tietää, että sitten otetaan jäätelöt...  Joskus vois kokeilla, että laittaa marjoja joukkoon. Tällä hetkellä pakastin ammottaa tyhjyyttään, enkä koskaan osta pakastemarjoja kaupasta :P Hasselpähkinärouhettakin vois laittaa mukaan, sitä syön melkein aina jugurtin seassa. Mietin kyllä suklaistakin vaihtoehtoo, että raastais sitä 81%:sta tummaaa sekaan...mutta toi on kuitenkin jugurttia, niin ei ehkä toimi...

Lauantaina muuten söin isoimman Jättis-tuutin mitä kaupasta löytyy. Seuraavan kerran kesäkuussa yks ja sitten heinäkuussa yks... :D :D